Remonttitunnelmia

Wintillä on helmikuun aikana tehty sormet kohmeessa remonttia, jotta kevätauringon lämmössä ja koronatilanteen parantuessa siellä voitaisiin taas kokoontua.

Wintin laavulle on tehty uusi lattia, ja ensi viikolla saadaan entistä ehompi tulisija. Tänä keväänä aion yöpyä laavulla, ja naapuri on luvannut lähteä mukaan. Voin jo kuvitella kuinka tähyilen kattoikkunasta tähtiä, nuotio lämmittää, ja peurat ja puput liikkuvat näköpiirissä. Todennäköisempää on kuitenkin se, että kattoikkuna on lumen peitossa, nuotio on sammunut eikä yksikään metsän eläin uskalla lähestyä kahta kuorsaavaa naisihmistä. Nähtäväksi jää.

Tänään ulkoilutettiin hienoja retropäähineitä ja remontoitiin Wintin keittiötä. Keittiö oli epäkäytännöllinen, ja säilytys- ja laskutilaa tarvittiin lisää. Lisäksi halusimme yhden seinän umpeen, jotta kahvinkeittäjän tukka ei hulmuaisi tuulessa. Mainittakoon, että olemme tyytyväisiä Wintin hyvään ilmanvaihtoon, jonka ansiosta tila on säilynyt hyvässä kunnossa. Mutta rajansa ilmanvaihdollakin. Seinä rakentui naapurin kaatopaikkakuormasta pelastetuista keittiökaapin ovista. Kaappejakin löytyy, ja pienellä faceliftillä ne istuvat uuteen keittiöön.

Myös Wintin kahvilan tiski kaipasi uusimista, ja ratsasimme nurkat siinä toivossa, että rakennustarpeet löytyisivät omista varastoista. Hyvin meitä onnistikin, kaikki tarvittava löytyi, vain maalia oli tarpeen ostaa. Pienistä asioista voi pieni ihminen olla iloinen! Vuosia sitten pääsimme ostamaan taitavan käsityöläisen valmistamat penkit ja pöydät, ja ostimme lisäksi peräkärryllisen osia, joista voisi rakentaa lisää penkkejä. Penkeille ei kuitekaan ole ollut tarvetta, ja osat odottivat tähän päivään asti varastossa. Tänään ne saivat harmaata maalia päälleen, ja huomenna niistä tulee kahvilan tiski. Hauskaa penkkien tarinassa on se, että niiden valmistaja oli isäni jousiammuntakaveri, ja tarina kertoo, että niillä penkeillä vietettiin yli 60 vuotta sitten Riihijousien saunailtoja.

Niistä päähineistä vielä. Minä löysin komian turkishatun, joka pääsee mukaan laavuyölle. Markon päässä on Hausjärven Urheilijoiden tyylikäs akryylipipo 70-luvulta. Naapurissa toiminut ompelimo niitä valmisti, ja jotta asusteen käyttötarkoitus ei jäisi epäselväksi, pipossa oli kiinni lappu jossa luki ”Pipo”.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: