- 310 gr jauhoja
- 1 del sokeria
- 125 gr. voita
- 2 del maitoa
- 2 tl leivospulveria
Kaikki aineet sekoitetaan ja taikina kaaviloidaan 1/2 cm paksuiseksi levyksi, josta otetaan pyöreitä kakkuja, pistelläään ja paistetaan.
Eipä ole ilmoitettu uunin lämpötilaa. Harvemmin oli leivinuunissa mittaria. Lämpötilan arvioiminen oli hyvällä emännällä niin selkärangassa, ettei sitä ollut syytä ohjeistaa edes suuntaa-antavasti, tyyliin lämmitä x määrällä puuta ja odota x aika, jotta lämpötila on oikea. Respect.
Ja sitten tuo leivospulveri. Sen nimistä tuotetta oli kyllä myynnissä, ja se sisälsi tyypillisesti vehnäjauhoja, sokeria, leivinjauhetta tai muuta kohotusainetta ja mahdollisesti vaniljaa tai muuta makuainetta. Nykyisin lähin vastine leivospulverille olisi valmis kakku- tai muffinijauhoseos, mutta sitä käytettiin yleisesti vasta vuosisadan puolivälissä. Toisaalta pulverin määrä on niin pieni, että oman käden oikeudella tulkitsen, että siinä tarkoitetaan leivinjauhetta.
Jäin miettimään miksi juuri englantilaiset. Olikohan näitä tarkoitus tarjoilla kello viiden teen kanssa? Oliko englantilaisuus jotenkin pop 1920-luvulla? Resepti on mummun muistikirjassa ensimmäisenä, ja kirja on päivätty 1921. Ei pysty edes kuvittelemaan millainen maailma oli silloin.
Suomi oli silloin ollut vasta hetken itsenäinen valtio. Elettiin sisällissodan jälkeistä aikaa. Tasavallan ensimmäinen presidentti K.J. Ståhlberg toimi virassaan. Maan asukasluku oli 3,1 miljoonaa. 70-80% väestöstä asui maaseudulla. 1900-luvun alussa syntyneiden naisten elinajanodote oli vain hieman yli 50 vuotta. Mummu ylitti tuon kirkkaasti, ja eli 90-vuotiaaksi.
Suomessa syötiin 1920-luvulla perinteistä suomalaista ruokaa. Kuitenkin 1920-luvulla kaukaisten maiden ihailu oli muotia. Erityisesti englantilaisuus oli muodissa useassa Euroopan maassa. Syyksi selviää Britannian kulttuurinen ja poliittinen vaikutusvalta.
Pystyn kuvittelemaan Tweed-pukuisia herroja ja lyhythiuksisia leidejä lyhyissä helmoissaan ja pitkissä helminauhoissaan hörppimässä kello viiden teetään, mutta uskoakseni maaseudulla pukeutuminen oli usein käytännöllisempää ja perinteisempää. Englantilaisten iltapäiväteen nauttimista pidettiin hienostuneena tapana, ja ehkäpä sellaista kokeiltiin myös Hausjärven Selänojalla näiden erinomaisen rapeiden keksien äärellä.
wintti550.fi 